Hahmot
Kaikilla pelin hahmoilla on hallussaan artefakti, joka sisältää aikojenkiveksi kutsuttua materiaalia, joka tekee heistä kuolemattomia ja sitoo heidät samaan 68 vuoden mittaiseen loputtomasti toistuvaan aikaluuppiin toistensa kanssa. Hahmot ovat eläneet syklejä eri määrän, mutta suurin osa jo satoja kertoja. Lyhytkuvaukset ovat poikkileikkaus hahmojen ajatuksista liittyen johonkin heille merkitykselliseen asiaan, teemaan, henkilöön tai luonteenpiirteeseen. Lyhytkuvauksissa on tarkoituksellisesti jonkun verran metatietoa, jota kaikki muut hahmot eivät välttämättä tiedä. Pelin hahmot on rakennettu peilikuvakontakti periaatteella, johon perustuen jokaisella hahmolla on 1 tai 2 peilikuva kontaktia (sinulle tärkeälle kontaktille myös sinun hahmosi on vastaavalla tavalla tärkeä). Tämän lisäksi kaikilla hahmoilla on salaisuuksia ja useampia merkityksellisiä kontakteja ja hahmojen historia kietoutuu yhteen lukemattomin eri tavoin.
Cevnos
"Me olemme varjoja ajassa. Kuljemme ihmisten keskuudessa ja jaamme elämämme heidän kanssaan vain kadotaksemme aamun sarastaessa, kuin meitä ei koskaan olisi ollutkaan. Kun oikein pinnistän pystyn vielä muistamaan ne haaveet ja toiveet, jotka joskus kauan sitten jaoin puolisoni kanssa. Antaisin mitä tahansa voidakseni palata noihin päiviin, voidakseni estää meitä onnistumasta, voidakseni perua kaiken sen mitä teimme. Hajottaa tämän kultaisen vankilan ennen kuin koskaan rakentaisimme sitä. Olen elänyt loputtoman määrän syklejä etsiessäni keinoa rikkoa tämän itse rakentamamme vankilan, jokainen onnen hetki, jokainen makealta maistunut voitto, ovat hiljalleen muuttuneet tuhkaksi suussani. Katson heitä ja toivon, että voisin vielä löytää sydämestäni sen toivon, jonka he jakavat, löytää kyvyn tarttua pieniin onnen hetkiin ja löytää iloa ja merkitystä yhdessä jaetuista kokemuksista. Mutta samalla näen kuinka niin moni heistä kulkee minun jalan jäljissäni, kuinka yksi kerrallaan he alkavat ymmärtää, kuinka ikuisuus ei ole kuvittelemamme paratiisi vaan itse rakentamamme helvetti. Näen kuinka heidänkin onnensa on yhä haparoivampaa, kuinka hekin menettävät sen kipinän, joka joskus kauan sitten kannatteli minuakin. Aina silloin tällöin löydän lohtua keskusteluista heidän kanssaan, aina kun saamme yhden uuden palan liitettyä tähän palapeliin jaksan hetken toivoa, että voisimme vielä onnistua. Tiedän, että puolisoni syyttää minua jokaisesta menetetystä lapsestamme, että heidän valintansa olivat seurausta minun opetuksistani, mutta myös minä suren heistä jokaista ja juuri siksi minun on onnistuttava. Minun on löydettävä keino pysäyttää tämä loputon kehä."
Tarjolla raskaita teemoja, jotka herättävät voimakkaita tunteita läpi pelin loppuun asti. Pelaajalle, joka haluaa kylpeä häpeän tunteessa ja kyseenalaistaa tekemiään valintoja, pitää sisäisten ristiriitojen pelaamisesta ja haluaa kokea eksistentiaalista kriisiä. Hahmo kantaa monia salaisuuksista.
Nione
"Me olemme oman evoluutiomme huipentuma, ihmisen voitto ajasta, voitto kuolemasta. Me olemme ikuisia. Minä ja puolisoni teimme sen mahdolliseksi ja aina joskus minä yhä ikävöin sitä ihmistä, joka hän joskus oli. Sitä nerokasta tieteilijää, intohimoista rakastajaa ja uteliasta tutkijaa, joka uskalsi kuvitella mahdottoman ja tehdä siitä mahdollista. Mutta jossain matkan varrella hän kadotti suunnan, syklien vaihtuessa ja ihmiselämien vilistessä ohitsemme hänen kirkkautensa alkoi himmetä, kunnes lopulta jäljellä oli enää kalpea varjo siitä mitä hän joskus kauan sitten oli. Varjo, jonka pelkkä läsnäolo muuttui myrkyksi minulle ja perheellemme. Vaikka olen nähnyt kaiken, olen nähnyt sodat ja rauhat, olen nähnyt ihmismielen synkimmät ja kirkkaimmat hetket, olen todistanut historian suurimpien nimien nousun ja tuhon yhä uudelleen ja uudelleen ja silti minun on vaikeaa ymmärtää miten puolisoni käänsi selkensä kaikelle sille minkä yhdessä loimme. Kuinka hän voi haluta tuhota kaiken sen, minkä rakentamiseen näimme niin paljon vaivaa. Kaiken sen, joka silloin kauan sitten oli yhteinen unelmamme. Mutta hän tulee epäonnistumaan, hän ei pysty muuttamaan sitä, minkä me loimme, hän on yrittänyt yhä uudelleen ja uudelleen, mutta jokainen hänen yrityksensä on epäonnistunut, hän tietää yrityksensä turhaksi ja silti hän ei lakkaa yrittämästä. Jos hänen ristiretkensä ei olisi vaaraksi perheellemme, jättäisin hänet mätänemään itse kaivamaansa kuoppaan, mutta näen kuinka hänen varjonsa laajenee, kuinka se tarraa lapsiimme ja vetää heitä kohti sitä samaa synkkyyttä ja epätoivoa, jossa hän velloo. Olemme jo menettäneet liian monta ja en halua menettää enää yhtäkään lisää.
Kun katson taaksepäin sitä elämää jonka olen elänyt, näen kaiken mitä olen saavuttanut. Näen ihmisten palvovat katseet, näen maailman historian muuttavan muotoaan minun tahdostani. Kun katson eteeni näen kaikki ne mahdollisuudet, kaiken mitä voimme tehdä, kaikki ne loputtoman elämät, joita voimme elää. Me olemme jumalia ihmisten keskuudessa. Mutta siellä täydellisen todellisuuteni reunamilla näen kaiken sen mitä olen rikkonut pitääkseni kiinni siitä maailmasta, jossa haluan elää. Minä olen ollut perheemme pää jo kauan aikaa, mutta olen käyttänyt asemaani jättääkseni ulkopuolelle ne, joita en ole katsonut arvoisiksemme, koska en ole voinut hyväksyä niitä menetyksiä, joita olemme heidän vuokseen kohdanneet. Olen syyttänyt kohtaamistamme menetyksistä kaikkia muita, jotta minun ei tarvitsisi kohdata totuutta. Mutta edes me emme voi loputtomasti paeta kohtaloamme. Perheemme seisoo suuren muutoksen kynnyksellä ja minun on tullut aika kohdata kaikki se mitä olen jättänyt taakseni."
Pelaajalle joka nauttii valokeilasta ja on valmis pelaamaan periksiantamattomuutta ja dominanssia muita hahmoja kohtaan. Raskaita henkilökohtaisia teemoja ja suuria paljastuksia. Hahmo on antagonistinen kontakti usealle muulle hahmolle, tällä on kuitenkin oma luotettu lähipiirinsä.
Ateus
“Olen vanhin meistä sisaruksista. Olen ollut sitä ainoana jo niin pitkään, että välillä minun on vaikeaa muistaa aikaa, kun kaksoseni oli vielä rinnallani. Hän ei koskaan jättänyt taakseen ensimmäistä sykliä. Olen viime aikoina ajatellut häntä paljon, muistellut niitä keskusteluja joita kävimme niin monta ihmisikää sitten. Miten paljon olenkaan unohtanut, mutta joitakin asioita mikään määrä aikaa ei pyyhi pois. Hänen menetyksensä jätti jälkensä meihin kaikkiin, mutta minua se kosketti meistä syvimmin. Jotkut haavat eivät koskaan umpeudu kokonaan ja meidän on vain opittava elämään niiden kanssa. Minä olen oppinut hyväksymään menetykset, mutta jokainen niistä on jättänyt jälkensä minuun. Olen meistä sisaruksista se, joka on pitänyt perhettämme kasassa kaikkien myrskyjen keskelläkin. Minä olen se, joka on seisonut vanhempiemme välissä aikojen alusta asti. Kun sisarukseni yksi toisensa jälkeen ovat valinneet puolensa, minä olen kieltäytynyt tekemästä niin. Minä ymmärrän heitä molempia, minä näen kuinka heidän tekonsa ja näkemyksensä kumpuavat samoista lähtökohdista. Haluan pitää kiinni perheestäni, siitä mitä meistä yhä on jäljellä ja tiedän Nionen haluavan samaa, mutta hän ei osaa päästää irti katkeruudestaan Cevnosia kohtaan, jota hän syyttää jokaisesta kohtaamastamme menetyksestä. Rakastan vanhempiani ja jokaista sisaruksistamme, mutta aina välillä toivoisin voivani takoa järkeä heidän päähänsä. Olen sivusta seurannut kuinka sisarukseni ovat löytäneet puolisonsa ja kuinka heidän rakkautensa on syklien vaihtuessa hiipunut, vahvistunut ja muuttanut muotoaan. Olen aina tiennyt, että se elämä ei ole minua varten, mutta ymmärrän miksi he haluavat pitää siitä kiinni. Minun rinnallani on aina seissyt se perheenjäsen jonka itse valitsin. Vanhin ystäväni, joka on jakanut kanssani kaiken ja johon luotan kuin kallioon. Dharenin kanssa olen voinut jakaa kaikki kohtaamani menetykset ja hän on ollut rinnallani silloinkin kun perheeni on saanut minut hulluuden partaalle.”
Hahmo ei pyri estradille (mutta ottaa tilan tarvittaessa), ei ratkaise maailmankaikkeuden arvoituksia (mutta ymmärtää sen syviä vesiä) ja kantaa raskasta taakkaa josta valtaosa on muiden matkustajien tai olosuhteiden aiheuttamaa. Vanhin sisarus, jolta odotetaan paljon, mutta jolle usein annetaan liian vähän. Hahmolla on useita läheisiä kontakteja, mutta hahmossa saattaa silti kokea yksinäisyyttä muiden hahmojen parisuhteiden keskellä.
Dharen
"Vaikka minua eivät sido teihin verisiteet, minä olen aina ollut osa tätä perhettä. Olen kulkenut rinnallanne, jakanut toiveeni, pelkoni ja uskollisuuteni kanssanne. Minä olen yksi teistä ja silti joskus näen teidät ulkopuolisen silmin. Minä näen paljon sellaista, mitä te ette näe. Minä sain aikanaan valita tämän elämän. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin myönnettävä, että en ymmärtänyt edes murto-osaa siitä mihin lupauduin, kaiken tämän jälkeen, jos saisin tilaisuuden palata takaisin ja valita uudelleen, valitsisinko toisin? Kenties. Lupasimme silloin kauan sitten seistä toistemme rinnalla, olla toistemme vierellä kaikissa niissä myrskyissä, joihin elämämme meitä kuljettaisi, vannoimme että aika tai välimatka eivät koskaan tulisi väliimme. Ja yhä vieläkin nuo lupaukset pitävät. Olemme olleet toistemme tukena sydänsuruissa ja onnen hetkissä. Olemme nähneet kuinka loputtomat myrskyt ovat koetelleet tätä perhettä, kuinka olemme joutuneet sanomaan hyvästit sisaruksillesi, olemme yrittäneet olla apuna ja tukena perheellesi. Tiedän, että et hyväksyisi kaikkea sitä mitä olen tehnyt. Tiedän, että on salaisuuksia, joita en olisi saanut pitää parhaalta ystävältäni, siltä yhdeltä ihmiseltä, joka on nähnyt kaiken minusta ja ollut rinnallani läpi niidenkin hetkien, jolloin en nähnyt valoa pimeydeltä. Mutta kaikki salaisuudet eivät ole minun salaisuuksiani paljastaa ja niitä jotka olisin halunnut jakaa, en ole voinut. Olen aikanaan rakastanut kahta sisaruksistasi ja joutunut luopumaan heistä kummastakin. Tiedän, että joudun luopumaan siitäkin mitä minulla on nyt ja silti pienen hetken halusin pitää siitä kiinni. Muistella millaista elämä oli joskus kauan sitten, kauan ennen kaikkea tätä."
Oman pään sisäinen pelaaminen on oleellisessa osassa, koska hahmon yksi pelin kannalta tärkeimmistä kontakteista on ja pysyy kuolleena. Pelaajalle, joka haluaa pelata hyväsydämistä hahmoa, jolla tunteet ajaa järjen edelle, ja jolle ongelmia kerääntyy niitä pyytämättä.
Amren
"Sisrusparvemme keskellä en ole osannut olla vertaamatta itseäni erityisesti vanhempiin sisaruksiini. Näen itsessäni paljon Adesiksen itsevarmutta ja rohkeutta kulkea omaa tietään, mutta siinä missä Adesis on aina kävellyt muiden ylitse ottaessaan haluamansa, minussa on niin paljon enemmän Ateuksen rauhallisuutta ja diplomaattisuutta. Olen aina tiennyt mitä olen halunnut, mutta minulla on ollut kärsivällisyyttä odottaa, että olen saanut sen astumatta muiden varpaille. En ole koskaan välittänyt siitä mitä muut minusta ajattelevat, mutta olen aina tiedostanut omien tekojeni vaikutukset muihin ja ymmärtänyt, että jokaisella tehdyllä valinnalla on seurauksensa. Minä ja Adesis olemme aina kilpailleet Nionen huomiosta ja rakkaudesta, Adesis on aina ollut röyhkeämpi ja ehkä hän siksi kuvittelee Nionen arvostavan häntä enemmän, mutta siinä hän on aina ollut lyhytnäköinen. Adesis on omilla valinnoillaan aiheuttanut niin paljon tuhoa perheellemme, eikä hän edes itse näe sitä. Minä olen se johon Nione luottaa, jos hän haluaa saada jonkin asian tehtyä, hän pyytää minua ja minä en koskaan tuota hänelle pettymystä.
Minä olen aina tiennyt, että tunteeni Altrisia kohtaan eivät olleet samanlaisia kuin muita sisaruksiani. Minä tiesin, että hän on ankkurini tässä järjettömässä maailmassa ja tiesin, että jonain päivänä myös hän näkisin sen. Minä olen harvoin väärässä. En ollut sitä tässäkään asiassa. Altris täydentää minut tavoilla joita en osaa edes kuvailla, hänen pelkkä läsnäolonsa saa minut onnelliseksi ja hänen rakkautensa on pitänyt minut pinnalla kaikki nämä loputtomat vuodet. Hänen rinnallaan olen voinut hyväksyä kaikki ne katkerat menetykset, joita olemme kohdanneet jo liian monta.”
Pelaajalle, joka haluaa pelata vakaata uskoa siihen, että on oikeassa. Ihmissuhde draamaa, voimakkaita tunteita ja tilaisuuksia näkyville tunteenpurkauksille. Paljon myös päänsisäistä peliä.
Altris
“Uskon, että sinä tiesit aina mitä tunsit ja tiesit minun tuntevan samoin, mutta sinä odotit niin kauan, että minäkin lopulta hyväksyin sen. En muista enää kuinka monta sykliä minä pidin kiinni niistä normeista ja tavoista, joita yhteiskuntamme meille oli opettanut. Pidin kiinni ajatuksesta, että et voisi olla minun, vielä silloinkin kun koko maailma ympärillämme oli muuttunut ja me yksin määritimme säännöt sille mitä olemme ja miten elämme elämäämme. Uskon, että se oli kaikille helpotus kun lopulta myönsin aina rakastaneeni Amrenia. Siitä asti me olemme olleet yhtä, vain kourallisen syklejä me olemme viettäneet kokonaan erillään toisistamme. Emme koskaan ole halunneet omistaa toisiamme, olemme voineet elää kuten olemme halunneet ja aina olemme palanneet toistemme luokse. Kauan sitten me vannoimme valan, että hyväksyisimme aina toisemme, mitä ikinä me olimme, miksi ikinä me aikojen saatossa muuttuisimme tai mitä ikinä me elämältämme halusimme. Me vannoimme, että emme ikinä pitäisi salaisuuksia toisiltamme, emme koskaan valehtelisi tai kertoisi puolitotuuksia. Lukemattomien syklien ajan minä uskon, että me pidimme kiinni noista valoista, pitkän aikaa minä uskoin voivani kertoa sinulle kaiken ja voivani tietää, että mikään mitä sanoisin, ei koskaan voisi muuttaa tunteitasi minua kohtaan. Enää en ole siitä varma.”
Rakastettava hahmo, jolla on paljon annettavaa muille, mutta raskas sydän itsellään. Empaattinen, tunteikas, hyväsydäminen. Ikuisuus on raskas taakka ja perhe on usein pahin.
Adesis
"Minä olin perheestämme se joka eli elämänsä juuri niin kuin halusi. Katsomatta taakseni minä olen aina tehnyt niin kuin olen halunnut. Kuilun syvetessä vanhempiemme välillä minä olen aina seisonut Nionen puolella, uskon että hän on kaikista lapsistaan ylpein minusta. Minä edustan kaikkea sitä mitä hän halusi meille tarjota. Olen aina osannut ottaa kaiken irti siitä mitä elämällä, ikuisella elämällä, on minulle ollut tarjota. Sisarukseni pitävät minua aika ajoin holtittomana, eivätkä he välttämättä ole väärässä. Syklien vaihtuessa minun ja sisarusteni välille on mahtunut monta välirikkoa, mutta aikanaan he ovat aina antaneet anteeksi. Me olemme ainoa pysyvä osa toistemme elämässä, ainoa vakio loppumattomassa kaaoksessa. En koskaan kuvitellut itselleni muuta perhettä kuin vanhempamme ja sisarukseni, mutta kohtalo päätti toisin. Elone ei koskaan ollut kuten muut. Kun tapasin hänet olin elänyt jo monen syklin verran, olin nähnyt elämää enemmän kuin ihminen saattoi ymmärtää ja silti hänen pelkkä katseensa kietoi minut pauloihinsa tavalla johon en ollut lainkaan varautunut. Olin tottunut leikkimään ihmisillä, saamaan kenet halusin, olemaan se joka teki kaikki päätökset, mutta Elonen kohdalla kaikki oli yhtäkkiä kääntynyt täysin päälaelleen. Pitkäksi aikaa Elone muutti käsitykseni siitä mitä ikuisuudeltani halusin, hetken aikaa hän oli koko elämäni, koko maailmani. Välillä annan ajatukseni ajelehtia niille synkille poluille, joita olen yrittänyt olla ajattelematta, mitä olisi tapahtunut, millaisia valintoja olisin tehnyt, jos olisin joutunut silloin aikanaan jättämään Elonen taakseni, jos sisarukseni ei olisi tehnyt niitä valintoja, jotka johtivat sille polulle, joka teki Elonesta yhden meistä.
Jo kaksi sisaruksistani on antanut elämänsä, jotta saisin mahdollisuuden onneen ja ironisinta kaikessa on, että en koskaan oppinut pitämään kiinni siitä mitä olin saanut. Tulen aina rakastamaan Elonea, kuluttavalla, järjettömällä tavalla, josta en osaa päästää irti. Hän osaa ajaa minut hulluuden partaalle, hän saa minussa esiin parhaimmat ja huonoimmat puoleni, jokainen hyvä hetki vastaa kymmentä huonoa. Olen lähtenyt satoja, ei, tuhansia kertoja, vain palatakseni aina takaisin hänen luokseen. Kunnes hän edellisen syklin päättyessä teki jotakin täysin käsittämätöntä. Katseidemme kohdatessa tiesin jonkin muuttuneen, kuluttava intohimo joka paloi välillämme, loisti poissa olollaan. Myöhemmin sain tietää hänen keksineen keinon pyyhkiä pois kaiken jakamamme, hän oli valinnut unohtaa, unohtaa minut, unohtaa lapsemme Theasin, unohtaa kaiken sen mitä olimme yhdessä kokeneet. Sisarukseni asettuivat Elonen puolelle ja pyysivät, että antaisin hänen mennä, Nione sen sijaan seisoi rinnallani kuten aina. Kulunut sykli on ollut pisin kaikista, ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin minä pelkään. Pelkään nähdä tyhjyyden Elonen katseessa, mutta samalla olen varmempi kuin koskaan. En ole valmis luovuttamaan, kukaan ei tee päätöksiä minun puolestani."
Korkean energia- ja huomiotason hahmo pelaajalle, joka pitää voimakkaiden tunteiden ja fyysisen vetovoiman pelaamisesta. Vaatii kykyä pelata hahmon huomattavaa itsekkyyttä ja huomiohakuisuutta, hahmo voi päätyä häviämään kaiken.
Elone
"Minun on lähes mahdotonta enää muistaa millaista elämäni joskus kauan sitten oli. Minä synnyin aikana, jolloin kaikki se mitä myöhemmin tulisin näkemään ja kokemaan oli mielikuvituksenkin tuolla puolen. Mutta minä kasvoin osaksi tätä maailmaa, jollaista ei pitänyt olla olemassakaan. Osaksi perhettä, joka oli peruuttamattomalla tavalla rikkinäinen jo silloin kun minä opin tuntemaan heidät. Syklien vaihtuessa minä löysin paikkani tästä erikoisesta perheestä, joka olisi varmasti hajonnut omille teilleen jo kauan sitten, elleivät näkymättömät langat sitoisi heitä yhteen osaksi tätä loppumatonta kehää. Samalla tavoin nuo näkymättömät langat sitovat minut kiinni Adesikseen, rakastettuuni, jonka pelkkä katse saa hengitykseni salpautumaan ja sydämeni jättämään lyönnin välistä. Sanat eivät riitä kuvaamaan sitä, mitä me joskus jaoimme. Olimme kuin luodut toisillemme, minä herätin Adesiksessa jotakin, jota hänen sisaruksensa eivät olleet koskaan aiemmin hänessä nähneet ja siitä hetkestä kun katseemme ensi kertaa kohtasivat tiesin, että seuraisin häntä vaikka maailman ääriin. Mutta mitä kirkkaammalla liekillä jokin palaa, sitä nopeammin se myös muuttuu tuhkaksi. Rakkaus väliltämme ei koskaan kuollut, mutta se mikä ensin oli vetänyt meitä magneetin lailla kohti toisiamme, oli aikanaan se joka meidät työnsi erilleen. Me olimme kuin kaksi salamaa lukittuna lasipulloon, mitä pidempään me olimme toistemme lähellä sitä räiskyvämmin me otimme yhteen. Syklien vaihtuessa meille molemmille kävi yhä selvemmäksi, että me emme osanneet olla yhdessä, huonot hetket ajoivat meidät molemmat hulluuden partaalle. Me molemmat uhrasimme kerta toisensa jälkeen sen mitä halusimme voidaksemme pitää kiinni niistä hyvistä hetkistä, joista kumpikaan ei halunnut luopua.
Lopulta me löysimme itsestämme voimaa riuhtaista itsemme irti, rakensimme elämämme uudelleen tuhkasta. Mutta joka kerta syklien vaihtuessa meidät toisiinsa sitovat näkymättömät langat vetävät meidät takaisin yhteen ja joka kerta minä yritän vastustaa hänen katsettaan, yritän vastustaa sisälläni palavaa tunnetta ja joka kerta minä epäonnistun. Jokaisen syklin jälkeen kerään uudestaan palaset ja opettelen uudestaan elämään ilman häntä. Lopulta minä löysin keinon päästää irti, ystävän avulla minä onnistuin käyttämään minuun sidottua artefaktia pyyhkiäkseni sen kaiken pois. Samalla tavoin kuin koko maailma unohtaa meidät syklien vaihtuessa, minä unohdin hänet, minä unohdin koko vanhan elämäni ja aloitin alusta. Ensimmäistä kertaa vuosisatoihin minä löysin rauhan. Mutta koettuaan jotain niin vahvaa, kuin mitä meidän välillämme kerran oli, se ei koskaan katoa kokonaan."
Hahmo sopii pelaajalle, joka tykkää esillä olemisesta ja on valmis heittäytymään draamaan täysillä. Hahmossa pitää kuitenkin pärjätä myös ulkopuolisuuden ja osattomuuden tunteen kanssa. Luvassa ihmissuhdedraamaa, fyysisen vetovoiman pelaamista, huonoa vanhemmuutta ja jatkuvaa väsytystaistelua itseään vastaan. Pelaajan pitää pystyä aikatauluttamaan pelikokemusta metatiedon perusteella.
Theas
"Kohtaloko minut ohjasi sille polulle jota päädyin kulkemaan vai sittenkin sattuma? Voimmeko valita oman kohtalomme vai olemmeko tuomittuja toistamaan omia ja vanhempiemme virheitä loputtomassa kehässä? Mitä jos en koskaan olisi päätynyt sille kujalle, josta Adesis minut aikanaan löysi, olisiko paikallani ollut joku toinen vai oliko tämän kaiken aina määrä tapahtua juuri minulle? Ikuisuuskaan tuskin auttaisi minua löytämään vastauksia niihin tuhansiin kysymyksiin jotka leijuvat jatkuvasti ympärilläni. Olin hädin tuskin riittävän vanha ymmärtämään miten paha tilanne maailmassa kaikkialla ympärilläni oli, miten me ihmiset olimme ajaneet itsemme tuhon partaalle. Ilman sitä näkymätäntä voimaa, joka ohjasi Adesiksen polulleni olisin tuskin elänyt sen talven ylitse, mutta silloin tällöin olen leikitellyt ajatuksella millainen elämäni olisi ollut, jos en olisi astunut sille polulle joka toi minut osaksi tätä hyvin erilaista elämää tai oikeammin osaksi loputonta kehää erilaisia elämiä. Olin orpolapsi vailla mitään omaisuutta, vailla toivoa, vailla tulevaisuutta, kunnes ne kaikki ojennettiin minulle kultaisella lautasella. Elone ja Adesis ottivat minut elämäänsä ja kasvattivat minut omanaan ja aikanaan opin ymmärtämään mitä kasvattivanhempani todellisuudessa olivat. He kiintyivät minuun ja yhteiseen aikaamme vaarallisella tavalla. Jokainen sykli, jonka olen elänyt, olen vältellyt muodostamasta sellaisia siteitä kehenkään, millaisen he muodostivat minuun. Adesiksen sisarus Alsin luopui elämästään, jotta Elonen ja Adesiksen ei tarvitsisi luopua minusta. Pitkän aikaa tunsin musertavaa syyllisyyttä siitä, että joku toinen oli uhrannut elämänsä antaakseen sen minulle ja asiaa ei helpottanut se, että tunnen osan perheestä yhä syyttävän minua Alsinin uhrauksesta. Olen elänyt elämäni kuin varjo, tarkkaillut ihmisiä ja heidän elämäänsä, koskaan uskaltamatta antaa itselleni lupaa kiintyä mihinkään tai kehenkään. Pelkään kiintyä kehenkään joka on hetkessä poissa, mutta yhtä paljon pelkään päästää lähelleni ketään jonka kanssa jakaisin ikuisuuden. Ja sitten sinä kävelit elämääni. Viattomuudellasi ja sinnikkyydelläsi teit kolhun niihin muureihin joita olen vuosisatoja rakentanut ympärilleni, halusin niin paljon unohtaa vannomani valat, antaa sinulle tilaisuuden, elää yhden ihmiselämän verran sellaista elämää, jota olen vain katsellut etäältä. Mutta lopulta järkeni voitti sydämeni ja minä jätin sinut taakseni vain löytääkseni sinut uudelleen edestäni yhtenä meistä. Oliko se sattumaa vai sittenkin kohtalo?"
Hahmolta voi odottaa syyllisyydessä (sekä oman, että muiden aiheuttamassa) piehtarointia sekä omanarvontunnon kasvamista. Alistumista, voimaantumista, katkeruutta ja romanttista rakkautta.
Saltrev
"He odottavat näkevänsä sisaruksensa, lapsensa, ystävänsä... Sen sijaan he tapaavat minut. Mitä minä sitten odotan? En tiedä. Tiedän vain, että paluuta menneeseen ei ole, on vain tulevaisuus, olkoon se millainen tahansa. He kaikki ovat eläneet tämän kymmeniä, satoja, tuhansia kertoja? He ovat nähneet ja kokeneet kaiken, kaiken sen mikä minulla on vasta edessä. Olen kuullut heistä kaikista niin paljon, tuntuu kuin tuntisin heidät kaikki vaikkemme ole koskaan tavanneet, tunne on pelottavan vahva, minä osaan kuvitella heidät silmieni edessä, niin paljon tarkemmin kuin kukaan koskaan osaisi kuvailla. Suljen silmäni ja mielikuva on poissa, mutta tunnen kuinka se häilyy kuin varjo ajatusteni rajoilla, odottaen, katsellen. Minä odotan ja pelkään tulevaa, mutta tiedän voivani kohdata sen, kunhan vain sinä olet rinnallani. Tiesin, että sinussa oli jotakin erikoista kun ensi kertaa näin sinut. Näin katseessasi kaikki ne ihmisiät, jotka olit elänyt, sen loputtoman tiedon ja ymmärryksen maailmasta ja sen ihmisistä. Mutta aivan kuten silloinkin näen myös pelon ja epävarmuuden katseessasi, näen kuinka paljon sinä haluaisit uskaltaa tarttua käteeni, mutta yhä vieläkin sinä epäröit. En tiedä millä voisin vakuuttaa sinut siitä, että olen todellinen, että pysyn luonasi, että meidät on tarkoitettu toisillemme.”
Pelaajalle joka kykenee pelaamaan yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteita. Yhteisön ravistelemista ulkopuolelta tulevan silmin ja oman pelin ohjaamista peliohjeiden perusteella. Yllätyksiä, pelkoa, haaveita ja romanttista rakkautta.
Cevnos
"Me olemme varjoja ajassa. Kuljemme ihmisten keskuudessa ja jaamme elämämme heidän kanssaan vain kadotaksemme aamun sarastaessa, kuin meitä ei koskaan olisi ollutkaan. Kun oikein pinnistän pystyn vielä muistamaan ne haaveet ja toiveet, jotka joskus kauan sitten jaoin puolisoni kanssa. Antaisin mitä tahansa voidakseni palata noihin päiviin, voidakseni estää meitä onnistumasta, voidakseni perua kaiken sen mitä teimme. Hajottaa tämän kultaisen vankilan ennen kuin koskaan rakentaisimme sitä. Olen elänyt loputtoman määrän syklejä etsiessäni keinoa rikkoa tämän itse rakentamamme vankilan, jokainen onnen hetki, jokainen makealta maistunut voitto, ovat hiljalleen muuttuneet tuhkaksi suussani. Katson heitä ja toivon, että voisin vielä löytää sydämestäni sen toivon, jonka he jakavat, löytää kyvyn tarttua pieniin onnen hetkiin ja löytää iloa ja merkitystä yhdessä jaetuista kokemuksista. Mutta samalla näen kuinka niin moni heistä kulkee minun jalan jäljissäni, kuinka yksi kerrallaan he alkavat ymmärtää, kuinka ikuisuus ei ole kuvittelemamme paratiisi vaan itse rakentamamme helvetti. Näen kuinka heidänkin onnensa on yhä haparoivampaa, kuinka hekin menettävät sen kipinän, joka joskus kauan sitten kannatteli minuakin. Aina silloin tällöin löydän lohtua keskusteluista heidän kanssaan, aina kun saamme yhden uuden palan liitettyä tähän palapeliin jaksan hetken toivoa, että voisimme vielä onnistua. Tiedän, että puolisoni syyttää minua jokaisesta menetetystä lapsestamme, että heidän valintansa olivat seurausta minun opetuksistani, mutta myös minä suren heistä jokaista ja juuri siksi minun on onnistuttava. Minun on löydettävä keino pysäyttää tämä loputon kehä."
Tarjolla raskaita teemoja, jotka herättävät voimakkaita tunteita läpi pelin loppuun asti. Pelaajalle, joka haluaa kylpeä häpeän tunteessa ja kyseenalaistaa tekemiään valintoja, pitää sisäisten ristiriitojen pelaamisesta ja haluaa kokea eksistentiaalista kriisiä. Hahmo kantaa monia salaisuuksista.
Nione
"Me olemme oman evoluutiomme huipentuma, ihmisen voitto ajasta, voitto kuolemasta. Me olemme ikuisia. Minä ja puolisoni teimme sen mahdolliseksi ja aina joskus minä yhä ikävöin sitä ihmistä, joka hän joskus oli. Sitä nerokasta tieteilijää, intohimoista rakastajaa ja uteliasta tutkijaa, joka uskalsi kuvitella mahdottoman ja tehdä siitä mahdollista. Mutta jossain matkan varrella hän kadotti suunnan, syklien vaihtuessa ja ihmiselämien vilistessä ohitsemme hänen kirkkautensa alkoi himmetä, kunnes lopulta jäljellä oli enää kalpea varjo siitä mitä hän joskus kauan sitten oli. Varjo, jonka pelkkä läsnäolo muuttui myrkyksi minulle ja perheellemme. Vaikka olen nähnyt kaiken, olen nähnyt sodat ja rauhat, olen nähnyt ihmismielen synkimmät ja kirkkaimmat hetket, olen todistanut historian suurimpien nimien nousun ja tuhon yhä uudelleen ja uudelleen ja silti minun on vaikeaa ymmärtää miten puolisoni käänsi selkensä kaikelle sille minkä yhdessä loimme. Kuinka hän voi haluta tuhota kaiken sen, minkä rakentamiseen näimme niin paljon vaivaa. Kaiken sen, joka silloin kauan sitten oli yhteinen unelmamme. Mutta hän tulee epäonnistumaan, hän ei pysty muuttamaan sitä, minkä me loimme, hän on yrittänyt yhä uudelleen ja uudelleen, mutta jokainen hänen yrityksensä on epäonnistunut, hän tietää yrityksensä turhaksi ja silti hän ei lakkaa yrittämästä. Jos hänen ristiretkensä ei olisi vaaraksi perheellemme, jättäisin hänet mätänemään itse kaivamaansa kuoppaan, mutta näen kuinka hänen varjonsa laajenee, kuinka se tarraa lapsiimme ja vetää heitä kohti sitä samaa synkkyyttä ja epätoivoa, jossa hän velloo. Olemme jo menettäneet liian monta ja en halua menettää enää yhtäkään lisää.
Kun katson taaksepäin sitä elämää jonka olen elänyt, näen kaiken mitä olen saavuttanut. Näen ihmisten palvovat katseet, näen maailman historian muuttavan muotoaan minun tahdostani. Kun katson eteeni näen kaikki ne mahdollisuudet, kaiken mitä voimme tehdä, kaikki ne loputtoman elämät, joita voimme elää. Me olemme jumalia ihmisten keskuudessa. Mutta siellä täydellisen todellisuuteni reunamilla näen kaiken sen mitä olen rikkonut pitääkseni kiinni siitä maailmasta, jossa haluan elää. Minä olen ollut perheemme pää jo kauan aikaa, mutta olen käyttänyt asemaani jättääkseni ulkopuolelle ne, joita en ole katsonut arvoisiksemme, koska en ole voinut hyväksyä niitä menetyksiä, joita olemme heidän vuokseen kohdanneet. Olen syyttänyt kohtaamistamme menetyksistä kaikkia muita, jotta minun ei tarvitsisi kohdata totuutta. Mutta edes me emme voi loputtomasti paeta kohtaloamme. Perheemme seisoo suuren muutoksen kynnyksellä ja minun on tullut aika kohdata kaikki se mitä olen jättänyt taakseni."
Pelaajalle joka nauttii valokeilasta ja on valmis pelaamaan periksiantamattomuutta ja dominanssia muita hahmoja kohtaan. Raskaita henkilökohtaisia teemoja ja suuria paljastuksia. Hahmo on antagonistinen kontakti usealle muulle hahmolle, tällä on kuitenkin oma luotettu lähipiirinsä.
Ateus
“Olen vanhin meistä sisaruksista. Olen ollut sitä ainoana jo niin pitkään, että välillä minun on vaikeaa muistaa aikaa, kun kaksoseni oli vielä rinnallani. Hän ei koskaan jättänyt taakseen ensimmäistä sykliä. Olen viime aikoina ajatellut häntä paljon, muistellut niitä keskusteluja joita kävimme niin monta ihmisikää sitten. Miten paljon olenkaan unohtanut, mutta joitakin asioita mikään määrä aikaa ei pyyhi pois. Hänen menetyksensä jätti jälkensä meihin kaikkiin, mutta minua se kosketti meistä syvimmin. Jotkut haavat eivät koskaan umpeudu kokonaan ja meidän on vain opittava elämään niiden kanssa. Minä olen oppinut hyväksymään menetykset, mutta jokainen niistä on jättänyt jälkensä minuun. Olen meistä sisaruksista se, joka on pitänyt perhettämme kasassa kaikkien myrskyjen keskelläkin. Minä olen se, joka on seisonut vanhempiemme välissä aikojen alusta asti. Kun sisarukseni yksi toisensa jälkeen ovat valinneet puolensa, minä olen kieltäytynyt tekemästä niin. Minä ymmärrän heitä molempia, minä näen kuinka heidän tekonsa ja näkemyksensä kumpuavat samoista lähtökohdista. Haluan pitää kiinni perheestäni, siitä mitä meistä yhä on jäljellä ja tiedän Nionen haluavan samaa, mutta hän ei osaa päästää irti katkeruudestaan Cevnosia kohtaan, jota hän syyttää jokaisesta kohtaamastamme menetyksestä. Rakastan vanhempiani ja jokaista sisaruksistamme, mutta aina välillä toivoisin voivani takoa järkeä heidän päähänsä. Olen sivusta seurannut kuinka sisarukseni ovat löytäneet puolisonsa ja kuinka heidän rakkautensa on syklien vaihtuessa hiipunut, vahvistunut ja muuttanut muotoaan. Olen aina tiennyt, että se elämä ei ole minua varten, mutta ymmärrän miksi he haluavat pitää siitä kiinni. Minun rinnallani on aina seissyt se perheenjäsen jonka itse valitsin. Vanhin ystäväni, joka on jakanut kanssani kaiken ja johon luotan kuin kallioon. Dharenin kanssa olen voinut jakaa kaikki kohtaamani menetykset ja hän on ollut rinnallani silloinkin kun perheeni on saanut minut hulluuden partaalle.”
Hahmo ei pyri estradille (mutta ottaa tilan tarvittaessa), ei ratkaise maailmankaikkeuden arvoituksia (mutta ymmärtää sen syviä vesiä) ja kantaa raskasta taakkaa josta valtaosa on muiden matkustajien tai olosuhteiden aiheuttamaa. Vanhin sisarus, jolta odotetaan paljon, mutta jolle usein annetaan liian vähän. Hahmolla on useita läheisiä kontakteja, mutta hahmossa saattaa silti kokea yksinäisyyttä muiden hahmojen parisuhteiden keskellä.
Dharen
"Vaikka minua eivät sido teihin verisiteet, minä olen aina ollut osa tätä perhettä. Olen kulkenut rinnallanne, jakanut toiveeni, pelkoni ja uskollisuuteni kanssanne. Minä olen yksi teistä ja silti joskus näen teidät ulkopuolisen silmin. Minä näen paljon sellaista, mitä te ette näe. Minä sain aikanaan valita tämän elämän. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin myönnettävä, että en ymmärtänyt edes murto-osaa siitä mihin lupauduin, kaiken tämän jälkeen, jos saisin tilaisuuden palata takaisin ja valita uudelleen, valitsisinko toisin? Kenties. Lupasimme silloin kauan sitten seistä toistemme rinnalla, olla toistemme vierellä kaikissa niissä myrskyissä, joihin elämämme meitä kuljettaisi, vannoimme että aika tai välimatka eivät koskaan tulisi väliimme. Ja yhä vieläkin nuo lupaukset pitävät. Olemme olleet toistemme tukena sydänsuruissa ja onnen hetkissä. Olemme nähneet kuinka loputtomat myrskyt ovat koetelleet tätä perhettä, kuinka olemme joutuneet sanomaan hyvästit sisaruksillesi, olemme yrittäneet olla apuna ja tukena perheellesi. Tiedän, että et hyväksyisi kaikkea sitä mitä olen tehnyt. Tiedän, että on salaisuuksia, joita en olisi saanut pitää parhaalta ystävältäni, siltä yhdeltä ihmiseltä, joka on nähnyt kaiken minusta ja ollut rinnallani läpi niidenkin hetkien, jolloin en nähnyt valoa pimeydeltä. Mutta kaikki salaisuudet eivät ole minun salaisuuksiani paljastaa ja niitä jotka olisin halunnut jakaa, en ole voinut. Olen aikanaan rakastanut kahta sisaruksistasi ja joutunut luopumaan heistä kummastakin. Tiedän, että joudun luopumaan siitäkin mitä minulla on nyt ja silti pienen hetken halusin pitää siitä kiinni. Muistella millaista elämä oli joskus kauan sitten, kauan ennen kaikkea tätä."
Oman pään sisäinen pelaaminen on oleellisessa osassa, koska hahmon yksi pelin kannalta tärkeimmistä kontakteista on ja pysyy kuolleena. Pelaajalle, joka haluaa pelata hyväsydämistä hahmoa, jolla tunteet ajaa järjen edelle, ja jolle ongelmia kerääntyy niitä pyytämättä.
Amren
"Sisrusparvemme keskellä en ole osannut olla vertaamatta itseäni erityisesti vanhempiin sisaruksiini. Näen itsessäni paljon Adesiksen itsevarmutta ja rohkeutta kulkea omaa tietään, mutta siinä missä Adesis on aina kävellyt muiden ylitse ottaessaan haluamansa, minussa on niin paljon enemmän Ateuksen rauhallisuutta ja diplomaattisuutta. Olen aina tiennyt mitä olen halunnut, mutta minulla on ollut kärsivällisyyttä odottaa, että olen saanut sen astumatta muiden varpaille. En ole koskaan välittänyt siitä mitä muut minusta ajattelevat, mutta olen aina tiedostanut omien tekojeni vaikutukset muihin ja ymmärtänyt, että jokaisella tehdyllä valinnalla on seurauksensa. Minä ja Adesis olemme aina kilpailleet Nionen huomiosta ja rakkaudesta, Adesis on aina ollut röyhkeämpi ja ehkä hän siksi kuvittelee Nionen arvostavan häntä enemmän, mutta siinä hän on aina ollut lyhytnäköinen. Adesis on omilla valinnoillaan aiheuttanut niin paljon tuhoa perheellemme, eikä hän edes itse näe sitä. Minä olen se johon Nione luottaa, jos hän haluaa saada jonkin asian tehtyä, hän pyytää minua ja minä en koskaan tuota hänelle pettymystä.
Minä olen aina tiennyt, että tunteeni Altrisia kohtaan eivät olleet samanlaisia kuin muita sisaruksiani. Minä tiesin, että hän on ankkurini tässä järjettömässä maailmassa ja tiesin, että jonain päivänä myös hän näkisin sen. Minä olen harvoin väärässä. En ollut sitä tässäkään asiassa. Altris täydentää minut tavoilla joita en osaa edes kuvailla, hänen pelkkä läsnäolonsa saa minut onnelliseksi ja hänen rakkautensa on pitänyt minut pinnalla kaikki nämä loputtomat vuodet. Hänen rinnallaan olen voinut hyväksyä kaikki ne katkerat menetykset, joita olemme kohdanneet jo liian monta.”
Pelaajalle, joka haluaa pelata vakaata uskoa siihen, että on oikeassa. Ihmissuhde draamaa, voimakkaita tunteita ja tilaisuuksia näkyville tunteenpurkauksille. Paljon myös päänsisäistä peliä.
Altris
“Uskon, että sinä tiesit aina mitä tunsit ja tiesit minun tuntevan samoin, mutta sinä odotit niin kauan, että minäkin lopulta hyväksyin sen. En muista enää kuinka monta sykliä minä pidin kiinni niistä normeista ja tavoista, joita yhteiskuntamme meille oli opettanut. Pidin kiinni ajatuksesta, että et voisi olla minun, vielä silloinkin kun koko maailma ympärillämme oli muuttunut ja me yksin määritimme säännöt sille mitä olemme ja miten elämme elämäämme. Uskon, että se oli kaikille helpotus kun lopulta myönsin aina rakastaneeni Amrenia. Siitä asti me olemme olleet yhtä, vain kourallisen syklejä me olemme viettäneet kokonaan erillään toisistamme. Emme koskaan ole halunneet omistaa toisiamme, olemme voineet elää kuten olemme halunneet ja aina olemme palanneet toistemme luokse. Kauan sitten me vannoimme valan, että hyväksyisimme aina toisemme, mitä ikinä me olimme, miksi ikinä me aikojen saatossa muuttuisimme tai mitä ikinä me elämältämme halusimme. Me vannoimme, että emme ikinä pitäisi salaisuuksia toisiltamme, emme koskaan valehtelisi tai kertoisi puolitotuuksia. Lukemattomien syklien ajan minä uskon, että me pidimme kiinni noista valoista, pitkän aikaa minä uskoin voivani kertoa sinulle kaiken ja voivani tietää, että mikään mitä sanoisin, ei koskaan voisi muuttaa tunteitasi minua kohtaan. Enää en ole siitä varma.”
Rakastettava hahmo, jolla on paljon annettavaa muille, mutta raskas sydän itsellään. Empaattinen, tunteikas, hyväsydäminen. Ikuisuus on raskas taakka ja perhe on usein pahin.
Adesis
"Minä olin perheestämme se joka eli elämänsä juuri niin kuin halusi. Katsomatta taakseni minä olen aina tehnyt niin kuin olen halunnut. Kuilun syvetessä vanhempiemme välillä minä olen aina seisonut Nionen puolella, uskon että hän on kaikista lapsistaan ylpein minusta. Minä edustan kaikkea sitä mitä hän halusi meille tarjota. Olen aina osannut ottaa kaiken irti siitä mitä elämällä, ikuisella elämällä, on minulle ollut tarjota. Sisarukseni pitävät minua aika ajoin holtittomana, eivätkä he välttämättä ole väärässä. Syklien vaihtuessa minun ja sisarusteni välille on mahtunut monta välirikkoa, mutta aikanaan he ovat aina antaneet anteeksi. Me olemme ainoa pysyvä osa toistemme elämässä, ainoa vakio loppumattomassa kaaoksessa. En koskaan kuvitellut itselleni muuta perhettä kuin vanhempamme ja sisarukseni, mutta kohtalo päätti toisin. Elone ei koskaan ollut kuten muut. Kun tapasin hänet olin elänyt jo monen syklin verran, olin nähnyt elämää enemmän kuin ihminen saattoi ymmärtää ja silti hänen pelkkä katseensa kietoi minut pauloihinsa tavalla johon en ollut lainkaan varautunut. Olin tottunut leikkimään ihmisillä, saamaan kenet halusin, olemaan se joka teki kaikki päätökset, mutta Elonen kohdalla kaikki oli yhtäkkiä kääntynyt täysin päälaelleen. Pitkäksi aikaa Elone muutti käsitykseni siitä mitä ikuisuudeltani halusin, hetken aikaa hän oli koko elämäni, koko maailmani. Välillä annan ajatukseni ajelehtia niille synkille poluille, joita olen yrittänyt olla ajattelematta, mitä olisi tapahtunut, millaisia valintoja olisin tehnyt, jos olisin joutunut silloin aikanaan jättämään Elonen taakseni, jos sisarukseni ei olisi tehnyt niitä valintoja, jotka johtivat sille polulle, joka teki Elonesta yhden meistä.
Jo kaksi sisaruksistani on antanut elämänsä, jotta saisin mahdollisuuden onneen ja ironisinta kaikessa on, että en koskaan oppinut pitämään kiinni siitä mitä olin saanut. Tulen aina rakastamaan Elonea, kuluttavalla, järjettömällä tavalla, josta en osaa päästää irti. Hän osaa ajaa minut hulluuden partaalle, hän saa minussa esiin parhaimmat ja huonoimmat puoleni, jokainen hyvä hetki vastaa kymmentä huonoa. Olen lähtenyt satoja, ei, tuhansia kertoja, vain palatakseni aina takaisin hänen luokseen. Kunnes hän edellisen syklin päättyessä teki jotakin täysin käsittämätöntä. Katseidemme kohdatessa tiesin jonkin muuttuneen, kuluttava intohimo joka paloi välillämme, loisti poissa olollaan. Myöhemmin sain tietää hänen keksineen keinon pyyhkiä pois kaiken jakamamme, hän oli valinnut unohtaa, unohtaa minut, unohtaa lapsemme Theasin, unohtaa kaiken sen mitä olimme yhdessä kokeneet. Sisarukseni asettuivat Elonen puolelle ja pyysivät, että antaisin hänen mennä, Nione sen sijaan seisoi rinnallani kuten aina. Kulunut sykli on ollut pisin kaikista, ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin minä pelkään. Pelkään nähdä tyhjyyden Elonen katseessa, mutta samalla olen varmempi kuin koskaan. En ole valmis luovuttamaan, kukaan ei tee päätöksiä minun puolestani."
Korkean energia- ja huomiotason hahmo pelaajalle, joka pitää voimakkaiden tunteiden ja fyysisen vetovoiman pelaamisesta. Vaatii kykyä pelata hahmon huomattavaa itsekkyyttä ja huomiohakuisuutta, hahmo voi päätyä häviämään kaiken.
Elone
"Minun on lähes mahdotonta enää muistaa millaista elämäni joskus kauan sitten oli. Minä synnyin aikana, jolloin kaikki se mitä myöhemmin tulisin näkemään ja kokemaan oli mielikuvituksenkin tuolla puolen. Mutta minä kasvoin osaksi tätä maailmaa, jollaista ei pitänyt olla olemassakaan. Osaksi perhettä, joka oli peruuttamattomalla tavalla rikkinäinen jo silloin kun minä opin tuntemaan heidät. Syklien vaihtuessa minä löysin paikkani tästä erikoisesta perheestä, joka olisi varmasti hajonnut omille teilleen jo kauan sitten, elleivät näkymättömät langat sitoisi heitä yhteen osaksi tätä loppumatonta kehää. Samalla tavoin nuo näkymättömät langat sitovat minut kiinni Adesikseen, rakastettuuni, jonka pelkkä katse saa hengitykseni salpautumaan ja sydämeni jättämään lyönnin välistä. Sanat eivät riitä kuvaamaan sitä, mitä me joskus jaoimme. Olimme kuin luodut toisillemme, minä herätin Adesiksessa jotakin, jota hänen sisaruksensa eivät olleet koskaan aiemmin hänessä nähneet ja siitä hetkestä kun katseemme ensi kertaa kohtasivat tiesin, että seuraisin häntä vaikka maailman ääriin. Mutta mitä kirkkaammalla liekillä jokin palaa, sitä nopeammin se myös muuttuu tuhkaksi. Rakkaus väliltämme ei koskaan kuollut, mutta se mikä ensin oli vetänyt meitä magneetin lailla kohti toisiamme, oli aikanaan se joka meidät työnsi erilleen. Me olimme kuin kaksi salamaa lukittuna lasipulloon, mitä pidempään me olimme toistemme lähellä sitä räiskyvämmin me otimme yhteen. Syklien vaihtuessa meille molemmille kävi yhä selvemmäksi, että me emme osanneet olla yhdessä, huonot hetket ajoivat meidät molemmat hulluuden partaalle. Me molemmat uhrasimme kerta toisensa jälkeen sen mitä halusimme voidaksemme pitää kiinni niistä hyvistä hetkistä, joista kumpikaan ei halunnut luopua.
Lopulta me löysimme itsestämme voimaa riuhtaista itsemme irti, rakensimme elämämme uudelleen tuhkasta. Mutta joka kerta syklien vaihtuessa meidät toisiinsa sitovat näkymättömät langat vetävät meidät takaisin yhteen ja joka kerta minä yritän vastustaa hänen katsettaan, yritän vastustaa sisälläni palavaa tunnetta ja joka kerta minä epäonnistun. Jokaisen syklin jälkeen kerään uudestaan palaset ja opettelen uudestaan elämään ilman häntä. Lopulta minä löysin keinon päästää irti, ystävän avulla minä onnistuin käyttämään minuun sidottua artefaktia pyyhkiäkseni sen kaiken pois. Samalla tavoin kuin koko maailma unohtaa meidät syklien vaihtuessa, minä unohdin hänet, minä unohdin koko vanhan elämäni ja aloitin alusta. Ensimmäistä kertaa vuosisatoihin minä löysin rauhan. Mutta koettuaan jotain niin vahvaa, kuin mitä meidän välillämme kerran oli, se ei koskaan katoa kokonaan."
Hahmo sopii pelaajalle, joka tykkää esillä olemisesta ja on valmis heittäytymään draamaan täysillä. Hahmossa pitää kuitenkin pärjätä myös ulkopuolisuuden ja osattomuuden tunteen kanssa. Luvassa ihmissuhdedraamaa, fyysisen vetovoiman pelaamista, huonoa vanhemmuutta ja jatkuvaa väsytystaistelua itseään vastaan. Pelaajan pitää pystyä aikatauluttamaan pelikokemusta metatiedon perusteella.
Theas
"Kohtaloko minut ohjasi sille polulle jota päädyin kulkemaan vai sittenkin sattuma? Voimmeko valita oman kohtalomme vai olemmeko tuomittuja toistamaan omia ja vanhempiemme virheitä loputtomassa kehässä? Mitä jos en koskaan olisi päätynyt sille kujalle, josta Adesis minut aikanaan löysi, olisiko paikallani ollut joku toinen vai oliko tämän kaiken aina määrä tapahtua juuri minulle? Ikuisuuskaan tuskin auttaisi minua löytämään vastauksia niihin tuhansiin kysymyksiin jotka leijuvat jatkuvasti ympärilläni. Olin hädin tuskin riittävän vanha ymmärtämään miten paha tilanne maailmassa kaikkialla ympärilläni oli, miten me ihmiset olimme ajaneet itsemme tuhon partaalle. Ilman sitä näkymätäntä voimaa, joka ohjasi Adesiksen polulleni olisin tuskin elänyt sen talven ylitse, mutta silloin tällöin olen leikitellyt ajatuksella millainen elämäni olisi ollut, jos en olisi astunut sille polulle joka toi minut osaksi tätä hyvin erilaista elämää tai oikeammin osaksi loputonta kehää erilaisia elämiä. Olin orpolapsi vailla mitään omaisuutta, vailla toivoa, vailla tulevaisuutta, kunnes ne kaikki ojennettiin minulle kultaisella lautasella. Elone ja Adesis ottivat minut elämäänsä ja kasvattivat minut omanaan ja aikanaan opin ymmärtämään mitä kasvattivanhempani todellisuudessa olivat. He kiintyivät minuun ja yhteiseen aikaamme vaarallisella tavalla. Jokainen sykli, jonka olen elänyt, olen vältellyt muodostamasta sellaisia siteitä kehenkään, millaisen he muodostivat minuun. Adesiksen sisarus Alsin luopui elämästään, jotta Elonen ja Adesiksen ei tarvitsisi luopua minusta. Pitkän aikaa tunsin musertavaa syyllisyyttä siitä, että joku toinen oli uhrannut elämänsä antaakseen sen minulle ja asiaa ei helpottanut se, että tunnen osan perheestä yhä syyttävän minua Alsinin uhrauksesta. Olen elänyt elämäni kuin varjo, tarkkaillut ihmisiä ja heidän elämäänsä, koskaan uskaltamatta antaa itselleni lupaa kiintyä mihinkään tai kehenkään. Pelkään kiintyä kehenkään joka on hetkessä poissa, mutta yhtä paljon pelkään päästää lähelleni ketään jonka kanssa jakaisin ikuisuuden. Ja sitten sinä kävelit elämääni. Viattomuudellasi ja sinnikkyydelläsi teit kolhun niihin muureihin joita olen vuosisatoja rakentanut ympärilleni, halusin niin paljon unohtaa vannomani valat, antaa sinulle tilaisuuden, elää yhden ihmiselämän verran sellaista elämää, jota olen vain katsellut etäältä. Mutta lopulta järkeni voitti sydämeni ja minä jätin sinut taakseni vain löytääkseni sinut uudelleen edestäni yhtenä meistä. Oliko se sattumaa vai sittenkin kohtalo?"
Hahmolta voi odottaa syyllisyydessä (sekä oman, että muiden aiheuttamassa) piehtarointia sekä omanarvontunnon kasvamista. Alistumista, voimaantumista, katkeruutta ja romanttista rakkautta.
Saltrev
"He odottavat näkevänsä sisaruksensa, lapsensa, ystävänsä... Sen sijaan he tapaavat minut. Mitä minä sitten odotan? En tiedä. Tiedän vain, että paluuta menneeseen ei ole, on vain tulevaisuus, olkoon se millainen tahansa. He kaikki ovat eläneet tämän kymmeniä, satoja, tuhansia kertoja? He ovat nähneet ja kokeneet kaiken, kaiken sen mikä minulla on vasta edessä. Olen kuullut heistä kaikista niin paljon, tuntuu kuin tuntisin heidät kaikki vaikkemme ole koskaan tavanneet, tunne on pelottavan vahva, minä osaan kuvitella heidät silmieni edessä, niin paljon tarkemmin kuin kukaan koskaan osaisi kuvailla. Suljen silmäni ja mielikuva on poissa, mutta tunnen kuinka se häilyy kuin varjo ajatusteni rajoilla, odottaen, katsellen. Minä odotan ja pelkään tulevaa, mutta tiedän voivani kohdata sen, kunhan vain sinä olet rinnallani. Tiesin, että sinussa oli jotakin erikoista kun ensi kertaa näin sinut. Näin katseessasi kaikki ne ihmisiät, jotka olit elänyt, sen loputtoman tiedon ja ymmärryksen maailmasta ja sen ihmisistä. Mutta aivan kuten silloinkin näen myös pelon ja epävarmuuden katseessasi, näen kuinka paljon sinä haluaisit uskaltaa tarttua käteeni, mutta yhä vieläkin sinä epäröit. En tiedä millä voisin vakuuttaa sinut siitä, että olen todellinen, että pysyn luonasi, että meidät on tarkoitettu toisillemme.”
Pelaajalle joka kykenee pelaamaan yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteita. Yhteisön ravistelemista ulkopuolelta tulevan silmin ja oman pelin ohjaamista peliohjeiden perusteella. Yllätyksiä, pelkoa, haaveita ja romanttista rakkautta.